Mikäli ajotuntumaa ei voi mukavaksi säätämällä, pyörään kannattaa vaihdattaa osia (esim erilevyinen satula tai erimittainen ohjainkannatin). Parhaimmillaan pyörätiet on tarpeellisia, ja monin paikoin ne lisäävät aidosti turvallisuutta ja viihtyisyyttä. Tuohon asti jopa vailla ainoatakaan rengasrikkoa, kuitenkin noilla varsin sileillä renkailla ajoinkin koko talven sepelikauden. Silti pyöräilijöiden valtaenemmistö, joka pyrkii aktiivisesti välttämään hikoilemista, saavuttaa pyöräillessään täysin hikoilemattakin riittävän päivittäisen määrän arkiliikuntaa. Useissa kohdissa madalletut rotvallit on vaan pyöräteillä. Kaupunkiliikenteessä tärkein taito onkin etupyörän nostaminen.

Harraste- sekä kilpakäyttöön tarkoitetuissa maastopyörissä hydrauliset tai mekaaniset levyjarrut ovatkin standardi, harvemmin näkyy lisäksi hydraulisia vannejarruja. Aja ennustettavasti, päättäväisesti sekä pidä huoli oikeuksistasi, toisaalta tarkkaile liikennettä ja oo joka kerta valmis tarvittaessa pysähtymään. Valitettavasti yleensä ei oo näin. Työ- ja kauppamatkat taittuvat mahtavasti pyöräillen ja saat välttää kantamisia.

Varsinkin kaupunkialueilla pyöräily ovat pikainen ja vapaa liikkumistapa: matkaan saa lähteä siinä kun haluaa, reittinsä pystyy valita vapaasti, ruuhkia ei ole, eivätkä pysäköintipaikkaa tarvitse hakea. Ajomukavuutta enemmän myös useimpiin maastopyöriin kuuluva jousitus. Polkupyörässä onkin oltava etenkin yksi tehokas jarrulaite. Samalla matka rajautuu 5–7 kilometriin, mutta tämän pystyy vasta polkemaan hikoilematta, ilman, jotta aikaa kuluu kohtuuttomasti. Pyörää hankkiessa kandee varata myös osa budjetista varusteiden hankkimiseen. Selän kannalta on parasta, jotta pyöräillessä tulee mahdollisimman vähän tärähdyksiä.

Paitsi mahdollisesti maantiepyörät. Laadukkaat osat kestävät käytössä, pyörää on kevyt polkea, tämä rullaa reippaan ja osia saatta myös huoltaa. Hyvä esimerkki pyöräilyä edistävistä kaupunkien toteuttamista palveluista ovat Pyöräilyn reittioppaat, joita ovat toteutettu suurimmissa kaupungeissa. Pyöräily on nimittäin edullista joihin tahansa muuhun liikkumiseen verrattuna. Punainen takavalo ovatkin sallittu vapaaehtoinen lisävaruste.

Vancouverin laskelman mukaisesti Kanadassa yhteiskunta antaa autolla liikkumiseen tukena yli yhdeksän dollaria kaikkia autoilijan käyttämää dollaria kohden, kun taas pyörällä liikkuja saa yhteiskunnan tukea 0,08 dollaria ja kävelijä 0,01 dollaria kaikkia liikkumiseen käyttämäänsä dollaria kohti. Enintään 10 kiloa painavissa, minimissään 12-vaihteisissa urheilu- tai kilpapyörissä ei valoisaan aikaan ajettaessa kuitenkaan tartte olla muita, kuten takaheijastin. Jengin laissa määrätään, niin että polkupyörässä käy olla äänimerkinantolaitteena soittokello. Ensimmäinen tosiaan tarkottaa pyörää, missä onkin jousitus ainoastaan etuhaarukassa ja jälkimmäisessä joustaa myöskin takapää.